Kuningatar Kristiina
Kuningatar Kristiina (1628-1689) oli yksi 1600-luvun sivistyneimmistä naisista ja Ruotsin hallitseva kuningatar vuosina 1632-1654. Hänen arvonimiään olivat Ruotsin, Goottien ja Vendien kuningatar (Suecorum, Gothorum e Vandalorum Rex), Suomen prinsessa, Eestin, Liivinmaan ja Karjalan, Bremen-Verdenin, Stettinin, Pomeranian, Kashubian ja Vandalian herttuatar, Rugian prinssi sekä Inkerin ja Wismarin hallitsija. Kristiina oli kuningas Kustaa II Aadolfin ja Maria Eleonora Brandenburgilaisen ainoa eloonjäänyt lapsi. Kuninkaan kuoltua Lützenin taistelussa Kristiinasta tuli kuningatar 6-vuotiaana 15. maaliskuuta 1633. Kristiinaa kutsuttiin "Tyttö-kuninkaaksi".
Kristiina oli kiinnostunut uskonnosta, filosofiasta, matematiikasta, alkemiasta, kirjoista, käsikirjoituksista, maalauksista ja kuvanveistosta. Hänen vaikutuksestaan monia ajan kuuluisia ajattelijoita ja tieteilijöitä saapui Tukholmaan, josta hän halusi tehdä "pohjoisen Ateenan". Kristiina opiskeli mielellään kymmenen tuntia päivässä. Kuningattaren opettaja oli teologi Johannes Matthiae Gothus, joka opetti kuningattarelle uskontoa, filosofiaa, kreikkaa ja latinaa. Kristiinan kirkasta älyä ihaillut kansleri Oxenstierna opetti hänelle politiikkaa ja keskusteli hänen kanssaan Tacituksen kirjoituksista. Kristiina oppi ainakin seitsemää eri kieltä: saksaa, hollantia, tanskaa, ranskaa, italiaa, arabiaa ja hepreaa. Kristiina oli hallinnut, työskennellyt ja opiskellut jatkuvasti lapsesta asti. Vuonna 1651 hän tutustui lääkäri Bourdelotin välityksellä epikuroslaisuuteen. Kuningatar otti uudeksi nimekseen Kristina Augusta Wasa ja luopui kruunusta 1654 hallittuaan yli kaksikymmentä vuotta.
Kristiina kääntyi yksityisesti katoliseen uskoon 24. joulukuuta 1654 Coudenbergin palatsissa Brysselissä. Vuoden 1655 syyskuussa Kristina lähti kohti Italiaa mukanaan 255 palvelijaa ja 247 hevosta. Kristiina matkusti Euroopan läpi hevosella ja kärryillä, ja häntä juhlittiin Bruggessa, Brysselissä ja Hampurissa. Hän kääntyi virallisesti katoliseen uskoon Hofkirkessä Innsbruckissa Itävallassa 3. lokakuuta vuonna 1655 . Aiemmin hänen isoisoäitinsä Margareta Leijonhufvud oli säilyttänyt katolisen uskon puolisonsa Kustaa Vaasan luterilaisuuden suosimisesta huolimatta.
Kristina saapui Roomaan 20. joulukuuta 1655. Paavi oli pyytänyt muuttamaan "Porta del Popolo"- portin niin, että siinä näkyvät nykyään tervetulotoivotus kuningatar Kristiinalle sekä Ruotsin kuningassuvun nimeä edustava vehnä, puhtautta symbolisoiva ruusu ja tähti, joka johdatti kuningattaren Roomaan, kuten tietäjät Bethlehemiin. Kuningatar saapui Roomaan triumfissa, ja häntä vastaanottamassa olivat kaikki kardinaalit. Paavi oli valmistuttanut hänelle Berninin suunnittelemat vaunut, mutta hän saapui ratsastaen basilikalle asti ympärillään riemuitsevat kansanjoukot. Kuningatar yöpyi Vatikaanissa, ja tapasi seuraavana päivänä paavin. Paavi ja kuningatar illallistivat saman baldakiinin alla katselijoiden ympäröiminä, mikä oli poikkeuksellista, koska naiset eivät päässeet paavin pöytään. Kristiinalle annettiin Vatikaanissa oma siipi, jonka oli suunnitellut Bernini. Kristinan Roomaan saapuminen oli voitto paavi Aleksanteri VII:lle, ja hänen kunniakseen vietettiin loistavia barokkijuhlia useiden kuukausien ajan. Aateliset saapuivat tapaamaan häntä ja järjestivät loputtomia ilotulituksia, kaksintaistelu- ja akrobatianäytöksiä sekä oopperoita. 6000 katselijaa toivotti hänet tervetulleeksi Palazzo Barberinin luona, missä hän seurasi itämaisia torneja selässään kantaneiden kamelien ja elefanttien kulkuetta. Kuningatar liitti nimeensä uuden nimen Alexandra paavi Alexanderin VII:n kunniaksi, ja koska ihaili Aleksanteri Suurta.
Kuningatar Kristiina. Quo fata vocant virtus secura sequetur. Minne kohtalo kutsuu, hyve seuraa ilman pelkoa. Anselm van Hulle.
Kuningatar Kristiina asui Roomassa "Palazzo Farnese"-palatsissa, joka kuului Parman herttualle ja jonka vieressä on pyhän Birgitan kirkko. Vuonna 1565 kuningatar avasi palatsissa "Arkadian Akademia"-nimisen salongin, jonka osanottajat nauttivat musiikista, teatterista ja kirjallisuudesta. Joka keskiviikko yläluokan vierailijat kuuntelivat runoutta ja kävivät intellektuaalisia keskusteluja. Kuningatar vieraili useita kertoja ystävänsä, vuosisadan suurimman taiteellisen neron, kuvanveistäjä-arkkitehti-taidemaalari Gian Lorenzo Berninin ateljeessa, ja hän sanoi taiteilijasta: "Joka ei kunnioita Berniniä, ei itse ole kunnioituksen arvoinen.". Myöhemmin hän kirjoitti omaelämäkertaansa sekä esseitä ihailemistaan henkilöistä, kuten Aleksanteri Suuri, Kyyros Suuri ja Julius Caesar, sekä taiteesta ja musiikista. Hän suojeli muusikoita, kuten säveltäjiä Alessandro Scarlatti, Arcangelo Corelli, Giacomo Carissimi ja Bernardo Pasquini. Corelli omisti ensimmäiset 12 kirkkosonaattiaan Kristiinalle, jonka kamarimuusikkona hän oli neljä vuotta. Vuonna 1659 Kristiina muutti Bramanten suunnittelemaan Palazzo Riarioon Janiculuksen laelle, missä hän asui kolmekymmentä vuotta, vuoteen 1689 asti. Hän sisusti palatsin renesanssitaiteella, ja yksikään roomalaisen taiteen kokoelma ei vetänyt vertoja kuningattaren kokoelmalle. Kokoelmassa oli maalauksia hänen ystävistään Berninistä, Azzolinosta, Ebba Sparresta, Descartesista, suurlähettiläs Canutista ja lääkäri Bourdelotista. Kristiina teki sovinnon paavin kanssa, ja jälkimmäinen myönsi kuningattarelle eläkkeen. Kuningatar Kristiina oli moderni suvereeni, joka oli usein aikaansa edellä useilla aloilla. Politiikassa hän edisti maiden välisten rajojen avaamista, minkä takia häntä on kutsuttu "Kristiina Eurooppalaiseksi". Hän oli ajatuksiltaan ja tavoiltaan vapaa, feminismin edelläkävijä, joka kannatti uskonnonvapautta, mikä oli uusi ajatus 1600-luvulla. Hallituksellaan, elämällään ja tavallaan ilmaista itseään Kristiina todisti syntyneensä, eläneensä ja kuolleensa vapaana. Hänen on kerrottu sanoneen: "Haluan ennemmin olla vapaa kuin hallita koko maailmaa."
Kuningatar Kristiina. Jacob Ferdinand Voet.
Kuningatar Kristiina kuoli 19. huhtikuuta 1689 Roomassa. Hän on yksi neljästä Vatikaanin grottoon haudatusta naisesta, ja paavi Johannes Paavali II:n hauta oli Kristiinan haudan vieressä vuodet 2005-2011.
Miniatyyri Sveaborg- eli Suomenlinna-linnoituksesta, nykyisestä Helsingistä.
