Jouluyön näkyjä

 Jouluyön näkyjä

Jouluaaton aamuna pyhä Gertrude näki Jeesuksen lepäävän rauhallisesti Isän rinnassa, kun kaikkien juhlaan valmistautuvien toiveet kohosivat häntä kohti kuin kevyt höyry. Herra Jeesus täynnä nuoruutta lähetti sydämestään jumalaisen valon kaikkiin näihin pieniin pilviin, ja valo vaikutti näyttävän heille tien, jota pitkin he voivat saapua hänen luokseen. Samalla kun he nousivat tätä tietä kohti Jumalaa Gertrude näki hengessään sielujen, joiden puolesta muut rukoilivat, kulkevan kohti Jumalaa eksymättä, Hänen Sydämensä valon johdattamina: he vaikuttivat kulkevan kuin käden ohjaamana suoraa tietä, joka oli suojattu sekä oikealta että vasemmalta. He, jotka luottivat ainoastaan omiin ponnistuksiinsa ja rukouksiinsa valmistautuessaan juhlaan, astuivat pois polulta ja eksyivät joksikin aikaa ja sitten palasivat polulle ja lähestyivät Herraa jumalaisen valon suojelemina. Kun Gertrude pyysi saada tietää kuinka jumalallinen hyvyys tervehti jokaista näistä sieluista, hän näki heidän yhtäkkiä saapuvan Isän rintaan Jumalan Pojan viereen ja täällä jokainen täyttyi iloista, jotka olivat suhteessa kunkin kaipuuseen ja kykyyn. Yksi ei ollut häiriintynyt toisesta, vaan jokainen sielu yksinkertaisesti iloitsi Jumalasta kaipuunsa mukaisesti ja kuin Herra olisi annettu yksin hänelle. Hän oli annettu jokaiselle iloittavaksi hänen rakkautensa puoleensavetämänä.


Jeesus-lapsen ilmestyminen jouluyönä

Pyhä Lorenzo Giustiniani (k.1455), Venetsian ensimmäinen patriarkka, vietti jouluyön messua suurella hartaudella. Ehtoollisleivän pyhittämisen jälkeen hän vaipui ekstaasiin, joka kesti niin kauan, että diakonin täytyi muistuttaa häntä maallisesta todellisuudesta. "Haluaisin kyllä jatkaa pyhää uhrausta", sanoi Lorenzo :"mutta mitä teemme tälle niin rakastettavalle ja kauniille lapselle?". Hänen ympärillään olleet ymmärsivät millaisen suosionosoituksen Lorenzo oli saanut.

Pyhä Gaetano da Tiene (1480-1547), hieman pappisvihkimyksensä jälkeen, kertoi:" Keskiyön lyönnillä, valvoessani jouluyönä, astuin sisälle Santa Maria Maggioren kirkkoon palvoakseni syntyvää Pelastajaani. Lähestyin suurella luottamuksella ihailtavaa seimeä, jossa Jeesus Kristus ei kieltäytynyt lepäämästä samalla hetkellä. Pyhä Jerome näytti paikan minulle, ja rauhoittaen arkuuttani hän rukouksensa avulla sai nuoren Neitsyen, juuri äidiksi tulleen ja vielä tästä ylhäisestä asemasta yllättyneen, asettamaan käsiini suloisen lapsensa ja antoi minun koskea Lihaa, johon ikuinen Sana on puettu. Voi! Sydämeni kovuutta! Se olisi timanttia kovempi, jos se ei olisi sulanut hellyyden ja ilon kyynelistä. ". Tämän ihmeen muistona on Santa Maria Maggioren basilikassa pyhän Sakramentin alttarin juurella Berninin veistämä patsas, joka esittää Jeesus-lasta kantavaa pyhimystä.

Vuonna 1392 pieni tyttö näki Jeesus-lapsen kolme kertaa joulun kolmen messun aikana. Tyttö näki Jeesus-lapsen ehtoollisleivässä, jota piti käsissään kutsumustaan epäillyt pappi, ja hän kertoi näkynsä tavalla, joka todisti näyn todellisuuden. Pyhä Faustina Kowalska kirjoitti päiväkirjassaan jouluaatosta 1937: "Kun saavuin keskiyön messuun, heti alusta alkaen vaivuin mietiskelyyn, jona aikana näin säteilevän valon täyttämän Bethlehemin tallin. Siunattu Neitsyt Maria, uppoutuneena syvimpään rakkauteen, kietoi Jeesus-lasta kapaloihin, mutta pyhä Joosef nukkui vielä. Vasta kun Jumalanäiti asetti Jeesuksen seimeen, herätti Jumalan valo Joosefin, joka myös rukoili. Mutta vähän ajan kuluttua jäin yksin Jeesus-lapsen kanssa, ja Hän kurotti pieniä käsiään minua kohti ja ymmärsin, että minun piti ottaa hänet käsiini. Jeesus painoi päänsä sydäntäni vasten ja antoi minun tietää, syvällisellä katseellaan, kuinka hyvä Hänen oli olla sydämeni vieressä." (Pyhän Faustinan päiväkirja, 1442) Pyhä Faustina muistuttaa hiljentymisen ja yksinkertaisesti Kristus-lapsen pyhän läsnäolon kunnioittamisen merkityksestä. Kunnioitamme Häntä Sanana, joka tuli lihaksi meidän pelastukseksemme. Hän kirjoittaa:"... armosi käsittämätön ihme tapahtuu, oi Herra. Sanasta tulee liha; Jumala on kanssamme, Jumalan Sana, ihmiseksi tullut Armo." (Pyhän Faustinan päiväkirja, 1745)

Autuas Johannes Duns Scotus (1274-1308) vietti liikuttuneena jouluyön messua Pariisissa. Hän näki Neitsyt Marian, joka laski lapsensa hänen käsiinsä. Onnellisena hän syleili lasta ja antoi hänet takaisin äidilleen. Siunattu Johannes Petrochius näki Jeesus-lapsen säteilevän loistoaan alttarilla, kun hän vietti jouluyön messua. Siunattu fransiskaani Ange Bonsiani osallistuessaan joulyön messuun havaitsi hostian kohottamisen hetkellä hyvin kauniin pienen lapsen. Hän ei voinut hillitä iloaan ja puhkesi laulamaan: "Verbum Caro Factum Est". Yllättyneet veljet täyttyivät kiitollisuudesta tämän ihmeen johdosta.

 Pyhä Bernard Clairvauxilainen (1097-1153), ollessaan vielä hyvin pieni lapsi, osallistui messuun monien muiden kanssa jouluyönä. Messun alkaessa Jeesus-lapsi ilmestyi hänelle vertaansa vailla olevan kauniina, kuin syntymänsä hetkellä. Myöhemmin hänen ollessaan jo munkki, yksi veljistä näki hänet krusifiksin edessä alttarin luona, Kristuksen irrottautuvan Ristiltä ja kumartuvan syleilemään häntä. Pyhän Bernardin näyt Inkarnaatiosta ja Lunastuksesta vaikuttivat hänen hengellisyyteensä.

 Pyhä Caterina da Bologna (1413-1463) näki monia jumalallisia ilmestyksiä. Eräänä jouluaattona useiden tuntien rukoilun jälkeen Siunattu Maria ilmestyi Caterinalla pitäen käsissään Jeesus-vauvaa. Viitaten itseensä kolmannessa persoonassa Caterina kirjoitti: " Tämä hyvä äiti tuli hänen luokseen ja antoi Poikansa hänelle… Vavisten kunnioituksesta, mutta enemmän ilon valtaamana, hän uskaltautui syleilemään Häntä, painaen Hänet sydäntään vasten ja tuoden Hänen kasvonsa huulilleen … Hän katosi, jättäen Caterinan ilon täyttämäksi.

Pyhä Thérèse de Lisieuxin, pyhän Jeesus-lapsen Thérèsen (1873-1897) hengellisyyteen vaikutti Pyhän Sakramentin autuaan sisar Margueriten (Marguerite Parigot, 1619-1648) luoma omistautuminen Jeesuksen lapsuuden kunnioittamiselle. Jouluaattona 1886 14-vuotias pyhä Thérèse sai näyn Jeesus-lapsesta ja "sieluni pimeys täyttyi valon tulvasta." Hän tunsi, että Kristus oli antanut hänelle sisäisen vahvuuden, joka antoi hänelle mahdollisuuden valita kaikki Jumalan takia. Myöhemmin hän viittasi näkyyn "kääntymyksenään" ja kuvasi tapahtumaa omaelämäkerrassaan :" Tänä siunattuna yönä suloinen Jeesus-lapsi, tuskin tunnin ikäinen, täytti sieluni valon tulvinnalla. Tulemalla heikoksi ja pieneksi rakkaudesta minuun, Hän teki minusta voimakkaan ja rohkean; Hän laittoi omat aseensa minun käsiini niin, että kuljin voimasta voimaan, alkaen, jos saan sanoa, "juoksemaan jättiläisenä.".


Pyhä Fransiskus Assisilainen (1182-1226) eli lähestulkoon jatkuvassa yhteydessä Kristukseen. Vuonna 1219 hän matkusti Pyhään Maahan, jossa hän näki ensimmäisen visionsa Jeesus-lapsesta. Neljän munkkiveljen kanssa hän meni Bethlehemiin ja vietti jouluyön luolalla, jossa Kristus syntyi. Syvässä ekstaasissa Fransiskus eli uudelleen Kristuksen syntymän. Muutamaa vuotta myöhemmin jouluaattona pienessä Greccion kaupungissa Italiassa Fransiskus rakensi kopion tästä näkymästä, luoden maailman ensimmäisen jouluseimen. Tämän jälkeen hän koki toisen näyn, jossa hän piti Jeesus-lasta käsissään.