La Salette

La Saletten Neitsyt Marian ilmestys

19. syyskuuta 1846 “kaunis nainen” ilmestyi kahdelle lapselle Corpsin kylässä Iseressä, Ranskassa. Maximin Giraud, 11 vuotta, ja Melanie Calvet, 14 vuotta, paimensivat lampaita La Saletten rinteillä 1800 metrin korkeudessa. Nainen istui ja itki, nousi ja puhui lapsille kauan ranskaksi ja heidän omalla murteellaan itkien koko ajan. Lopulta hän nousi ylös jyrkkää rinnettä ja katosi kirkkaaseen valoon. Kaikki hänestä säteillyt valo tuli krusifiksista, jota hän kantoi kaulassaan, jota ympäröivät raskaat ketjut ja ruusut.
19. syyskuuta 1851 tapahtuman, todistajien ja viestien sisällön pitkän tutkimisen jälkeen Grenoblen piispa, Mgr Bruillard, julisti : “Pyhän Neitsyen ilmestymisessä kahdelle paimenelle La Saletten vuorella on kaikki totuuden tunnusmerkit ja uskovat voivat perustellusti ja epäilemättä uskoa sen varmuuteen.”

Paratiisi vuoren rinteellä

Syksyllä 1846 Melanie Calvet paimensi lampaita La Saletten vuoren rinteillä. Hän viihtyi yksin ja puhui kukille Jumalan hyvyydestä. 18. syyskuuta lampaiden omistaja lähetti Maximin Giraudin paimentamaan lampaita hänen kanssaan.

Seuraavana päivänä 19. syyskuuta lapset keksivät uuden leikin ja keräsivät kukkia rakentaakseen “Paratiisin”. He kokosivat kivistä pienen majan, jonka alaosassa he itse asuisivat ja jonka yläosassa olisi “Paratiisi”. He peittivät majan yläosan suurella kivellä, jolle he asettivat kukkaseppeleitä, kuten majan ulkoseinille. Saatuaan majan valmiiksi he istuivat katsellen sitä ja nukahtivat ruohikolle.

Herätessään Melanie näki lampaiden kadonneen ja kirkkaasta valosta ilmestyvän kauniin naisen, joka istui “Paratiisin” päällä kasvot käsissään itkien.



Suuri uutinen

Nainen nousi ylös, risti kätensä ja sanoi lapsille:

“Tulkaa lähemmäksi, lapseni, älkää pelätkö, olen täällä kertoakseni teille suuren uutisen.”

Itkevä Maria, Jeesuksen äiti ja meidän äitimme, kutsuu meitä lähestymään luottavaisesti. “Lapseni, älkää pelätkö.” (Mt. 28,10) Kuunnelkaa häntä, vaikka hänen puheensä hämmentävät meitä. Eikö hänen läsnäolonsa ole merkki siitä, että hänen Poikansa pyrkii jatkuvasti pelastamaan meidät? Maria tarjoaa meille jatkuvasti hyvää uutista, Evankeliumia, joka on niin usein unohdettu.



Minun Poikani, minun kansani

” Jos kansani ei halua alistua, joudun antamaan Poikani käden laskeutua. Se on niin vahva ja niin painava, että en voi sitä kannatella. Kaiken sen ajan jälkeen, jonka olen kärsinyt teidän muiden puolesta! Jos haluan, että Poikani ei hylkää teitä, on minun rukoiltava puolestanne taukoamatta, ja te muut, ette tee mitään! Teidän pitää rukoilla paljon, tehdä paljon, ikinä ette voi korvata rangaistusta, jonka olen ottanut teidän muiden takia.”
Kristus ei ole kostaja, painostaen orjien joukkoa. Kristuksen äiti ei vastusta poikaansa. Maria kutsuu kansansa alistumaan Kristuksen yhteyteen :”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.” (Johannes 4,34.).

Ojentaen kätensä voiman, joka on Hänen rakkautensa voima - “Hänen kätensä on tehnyt mahtavia tekoja, hän on lyönyt hajalle ne, joilla on ylpeät ajatukset sydämessään. Hän on syössyt vallanpitäjät istuimiltaan ja korottanut alhaiset. Nälkäiset hän on ruokkinut runsain määrin” (Luuk 1.51), Hän muistuttaa rakkaudestaan. Jumala kunnioittaa vapauttamme. Hän ei halua pelastaa meitä ilman meitä, Jeesus, jolle Jumala on alistanut kaiken. Ristin jälkeen ja joka päivä Maria äidillisellä rakkaudella huolehtii Poikansa veljistä, joiden pyhiinvaellus ei ole päättynyt tai jotka ovat vaikeuksissa ja koettelemuksissa. (Vatican 2, L.G. 62). Maria vaatii meitä jatkuvasti korjaamaan kuvaa, jonka teemme Jumalasta ja asennettamme Jumalaan.











Jumalan kansan kieltäytyminen

“Olen antanut teille kuusi päivää työskentelyyn, olen varannut seitsemännen itselleni, ja te ette halua antaa sitä minulle. Tämä on se asia, joka niin painaa Poikani käsivartta.”

Kuuden luomisen päivän jälkeen Jumala lepäsi seitsemäntenä. Samoin ihminen työskentelee kuusi päivää ja hengähtää seitsemäntenä. Jos työstä tulee orjuus, tästä päivästä tulee vapautuksen päivä, jolloin ihmisistä tulee Jumalan sydämen mukaisia. (Gen. 2,1; Ex.23,12; Deut.5,12). Onko tämä päivä meille ja aikalaisillemme todella vapaiden ihmisten levon päivä, Herran päivä Jumalan lapsille, sovinnon tekemisen päivä veljille?

“Ja myös, he, jotka ajavat kärryjä eivät osaa olla puhumatta ilman, että he liittävät mukaan Poikani nimen. Nämä ovat ne kaksi asiaa, jotka painavat Poikani käsivartta.”

Pojan nimi, Jeesus, tarkoittaa: “Jumala pelastaa” (Mt. 1,21). Se kertoo kuka on Jeesus ja mikä on hänen tehtävänsä maailmassa. Se on “ainoa nimi, jonka kautta voimme tulla pelastetuiksi” (Apostelien teot 4,12).
Maria toistaa meille väsymättä : “Kristuksen nimeen, pyydämme, anna meidän tehdä sovinto Jumalan kanssa.”(Kor 5,20) . Eikö pinnallinen uskontomme tee tästä nimestä pilkan aiheen?
Teidän takianne Nimeni on tahrattu kaikkien kansojen keskuudessa (Hes. 36,20). Älkää unohtako kristittyjen velvollisuuksia: joka pilkkaa ihmistä on Jeesuksen Kristuksen pilkkaaja, “Totisesti: kaiken, minkä te olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”(Mt. 25,40).




Je te ette tehneet mitään

“Jos sato menee pilalle, se ei näytä vaikuttavan teihin. Annoin teidän nähdä viime vuoden perunoiden kanssa, ja kiinnititte tähän vain vähän huomiota. Asia oli toisin, kun huomasitte perunoiden menneen huonoiksi, vannoitte valoja ja liititte Poikani nimen niihin. Tänä vuonna ne jatkavat huonoksi menoaan, ja jouluna perunoita ei ole enää jäljellä.
Ette ymmärrä lapseni! Kerron asian teille toisella tavalla. Jos sato menee pilalle…

Jos teillä on vehnää, älkää kylväkö sitä, kaikki minkä kylvätte, pedot syövät sen ja kaikki mikä kasvaa muuttuu pölyksi niittäessä. Tulee suuri nälänhätä. Ennen kuin nälänhätä tulee, kaikki alle seitsemän vuotiaat lapset alkavat vapisemaan ja kuolevat heitä kantavien käsivarsille. Muut suorittavat katumusta nälän kautta. Pähkinöistä tulee tyhjiä, viinirypäleet mätänevät.”










Jouluna 1846 Corpsissa ei ollut enää perunoita. Seuraavina kuukausina koko Eurooppa koki ensin maatalouden kriisin, sitten talouden, teollisuuden, kulttuurin ja poliittisen kriisin: vehnän, viiniköynnösten ja pähkinöiden sairauksia… Ensimmäiset uhrit olivat lapsia. Aikalaiset olivat tapahtumien pysähdyttämiä. Tänä päivänä, kuten aiemmin, nälänhätä, sota, sosiaaliset epäoikeudenmukaisuudet, pienet lapset, jotka kuolevat :” Ja te ette tee mitään!”
Tämä maailma katoaa ja me sen mukana: mikään ei ole tärkeämpää kuin asettaa luottamuksemme Jeesukseen Kristukseen ja työskennellä hänen kanssaan tehdäksemme maailmasta humaanimman ja veljellisemmän : alkusoitto uudelle maailmalle, jonka saattoi alulle Ylösnoussut ja johon hän on mennyt valmistaakseen meille paikan (Johannes 14,3).

Puhuttuaan ensin yksin Maximinille ja sitten Melanielle, kaunis nainen jatkoi puhettaan kummallekin lapselle yhdessä heidän omalla kielellään.




Jos he kääntyvät

“Jos he kääntyvät, muuttuvat kivet ja kalliot vehnävuoriksi ja maa kylvää itsestään perunoita.”

Minkälaisia kuvia käyttää kertoakseen ihmeistä, joita Jumala haluaa tehdä meissä ja meille, jos käännämme todella sydämemme häntä kohti? Profeetta Jesaja julisti tätä uudelleen löydettyä harmoniaa (Jes. 2), joka “annetaan hänelle, joka etsii ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa, ollakseen oikeamielinen Hänen edessään.” (Mt. 6,33). Jumalan valtakunta tulee lähemmäksi : ” Kääntykää ja uskokaa Evankeliumiin.” (Mk 1,15)

“Rukoiletteko hyvin, lapset?”
” Emme kovin hyvin, rouva.”
“Voi! lapseni, pitää rukoilla hyvin, illalla ja aamulla, vaikka ette sanoisi kuin yhden “Isä Meidän” ja yhden “Terve Maria”. Ja kun voitte tehdä enemmän, sanokaa enemmän.”
“Kesällä vain jotkut iäkkäät naiset käyvät messussa. Muut työskentelevät sunnuntaisin koko kesän, ja talvella , kun he eivät tiedä mitä tehdä, he käyvät messussa, kuin tehdäkseen pilkkaa uskonnosta. Paaston aikana, he menevät teurastajalle, kuin koirat.”


Kaikkina päivinämme vaarantakaamme ja uhratkaamme oma elämämme Jeesusta seuraten, mikä ei ole mahdollista, jos emme pysy Kristuksen yhteydessä. Kutsua itseään uskovaksi muuttamatta tapojaan Evankeliumin valon mukaisiksi, pysyen eristäytyneenä Kirkon yhteydestä, eikä se ole uskonnon pilkkaamista? Maria osoitti meille kohdan, joista lähtien me voimme ylläpitää ja kehittää uskoa. Joka päivä ilta ja aamu, rukous, Isä Meidän ja Terve Maria. Joka viikko todellinen osallistuminen sunnuntain Eukaristiaan kirkossa. Joka vuosi paastonaika, uusi henki, vapaiden ihmisten arvokkuuden tiedostaminen, osallistuminen ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen kanssa, palvellen aikamme ihmisiä. Tämä on se minkä voimme “tehdä paremmin” sen sijaan, että eläisimme raakalaismaisesti “kuin koirat”. Osoittaen minimin, Maria jätti tilaa vapaudellemme, valinnallemme, tahdollemme osallistua. Hän osoitti meille lähteen, alkukohdan, joka avautuu toivoon.

Neitsyt Maria kertoi lapsille myös salaisuuksia, jotka he saisivat paljastaa vasta myöhemmin vuonna 1858. Salaisuudet ennustivat sotia Eurooppaan “ennen kuin kaksi kertaa 50 vuotta olisi kulunut” sekä kirkkoon kohdistuvaa vainoa.



Huomaamaton huolehtiva läsnäolo elämissämme
“Ettekö ole nähneet pilaantunutta vehnää, lapseni?”
“Emme, rouva!”
“Mutta, te, Maximin, lapseni, teidän on täytynyt nähdä se kerran, Coinissa, yhdessä isänne kanssa. Pellon omistaja pyysi isäänne tulemaan katsomaan pilalle mennyttä vehnää. Te menitte pellolle. Olitte ottaneet käteenne kaksi tai kolme tähkää, olitte kauhuissanne ja kaikki muuttui pölyksi. Palatessa, kun olitte vain puolen tunnin päässä Corpsista, isänne antoi teille leivänpalan sanoen:” Ota, pienokaiseni, syö vielä tämän vuoden leipää, sillä en tiedä mitä seuraavana vuonna syödään, jos vehnä jatkaa näin.”
“- Voi! kyllä, rouva. Nyt muistan. En muistanut sitä aiemmin.”
Monsieur Giraudilla, Maximinin isällä, ammatiltaan kärrynpyörien tekijä, ei ollut tarvetta Jumalalle pitkään aikaan. Aluksi hän ei halunnut tietää mitään siitä, mitä hänen lapsensa kertoi. Kunnes Maximin sanoi hänelle:” Mutta isä, hän puhui minulle sinusta.”. Ihmetellen, hän löysi Marian puheissa hellyyden Jumalan, joka on läsnä perheenisän ahdistuksessa, kun hänellä ei ole enää antaa leipää lapselleen. ” Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.” (Mt6.32).
Monsieur Giraud ei tiennyt, että hänen eleensä jakaa leipä heijastaa Jeesuksen puhetta: “Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät!”(Luuk 11,11). Eikö tämän takia Jeesus anna itsensä meille Eukaristiassa jaetun leivän merkin alla? Maximinin kanssa, voimme vastata : “Kyllä, muistan sen nyt.”



Koko kansalleni

“Lapseni, teidän pitää välittää tämä koko kansalleni.”

Kauniin rouvan viimeiset puheet lähettivät lapset tehtävää toteuttamaan. Se minkä olemme ymmärtäneet, pitää meidän elää. Maximin ja Melanie ovat saattaneet tehtävänsä loppuun :”Lasten tehtävä on loppunut, Kirkon on alkanut.” Omassa tehtävässämme, päivittäin, missä olemmekin, Maria on mukana teillämme. ” Menkää, lapseni, välittäkää hyvä koko kansalleni.”
Kaunis rouva nousi jyrkän rinteen ja katosi valoon, joka häntä ympäröi.

Pyhiinvaellus

Ilmestyksen jälkeen pyhiinvaeltajat nousivat karuja polkuja kohti Häntä, jota he kutsuivat sovittajaksi. Korkean rinteen yksinäisyydessä kohoavat basilika ja pyhiinvaeltajien majatalot. La Saletten ilmestyksellä oli huomattava vaikutus aikalaisiin ja lehdistöön. Kristinuskon mukaisen elämä virkistyi alueella. Ranskasta ja ulkomailta virtasi pyhiinvaeltajien joukkoja. Kristityn kansan joukossa kasvoi rukouksen, kääntymyksen ja osallistumisen liike. Vuonna 1872 La Salettessa alkoivat kansalliset pyhiinvaellukset, ja pyhäkön papeista sai alkunsa Notre Dame de La Salette Missionaires-lähetysliike. La Saletten sisarien liike kasvoi vastaavasti.
La Salette on vaikuttanut joukkoon pyhimyksiä, pappeja, ja kirjalijoita: Don Bosco, pyhä Jean Marie Vianney, Isä Eymard, pyhä Sophie Barat, Monsieur Le Prevost, Mgr Dupanloup, Bloy, Huysmans, les Maritain, E. Psichari, F. Mauriac, S. Fumet, L. Massignon,…
La Salette on uusi liike kohti Kirkon uskon ydintä, kaukana epäilyttävistä uskomuksista. Maria kutsuu poikansa luokse heitä, jotka hänen kyyneltensä kautta löytävät Jumalan hellyyden kansaansa kohtaan. Ristin valossa, hänen puheensä pysähdyttävät meidät yllättävyydellään ja virkistävyydellään, resonoiden Raamatun tekstejä. Yhdistymme jokapäiväisten velvollisuuksiemme sydämessä.





Jeesuksen kuva kivissä

La Saletten ilmestyksen alussa Neitsyt Maria istui itkien lasten rakentaman “Paratiisin” kivien päällä. Lapset Maximin ja Melanie keräsivät muistoksi kiviä, joilla Maria istui. Myöhemmin Corpsiin saapui pyhinvaeltajia, jotka pyysivät saada muistoksi kiviä ilmestyksen paikalta. Maximin toi heille kiven. Pyhiinvaeltajia oli monta, joten he halkaisivat kiven jakaakseen kiven osat usealle ihmiselle. Ihmetyksekseen he näkivät halkaistun kiven sisäpinnalla Jeesuksen kasvot. Ilmiö toistui useissä kivissä seuraavina vuosina. Corpsin pappi kirjoitti todistuksen, jonka mukaan kivissä todella oli kuva Jeesuksen kasvoista.