Vuosi 303. Paavi Pyhä Marcellin, Hallitsijat : Diocletianus ja Maximien
Pyhän Lucian nimi tarkoittaa "valoa", ja hän on silmäsairaiden ja sokeiden suojeluspyhimys. Hänen muistopäivänsä ajoittui aiemmin vuoden lyhyimpään päivään, joten päivästä tuli myös juhla valolle, joka enteilee Kristuksen syntymää, Maailman Valon saapumista.
Rukous Pyhälle Lucialle
Pyhä Lucia, Sinä et piilottanut valoasi vakan alle, vaan annoit sen loistaa koko maailmaan, kaikkien vuosisatojen nähtäväksi. Me emme ehkä kärsi kidutusta elämässämme, kuten Sinä teit, mutta olemme silti kutsutut antamaan kristinuskon valon valaista päivittäinen elämämme. Rukoilemme Sinulta rohkeutta tuoda kristinuskomme työhömme, vapaa-aikaamme, ihmissuhteisiimme, keskusteluihimme joka päivä. Aamen.
Pyhän Lucian elämä
Lucia syntyi kristittyyn aatelisperheeseen. Hän menetti isänsä hyvin nuorena. Hänen äitinsä, Eutychia, lupasi Lucian avioliitossa nuorelle aateliselle, joka vaikutti olevan kaikin tavoin hänelle arvollinen, lukuunottamatta sitä, että hän oli pakana. Saadessaan tietää tästä Lucian valtasi kärsimys, ja koska hän tunsi uskomattoman suurta vastenmielisyyttä idolien palvojia kohtaan ja hän ei muutoinkaan halunnut puolisokseen ketään muuta kuin Jeesuksen Kristuksen, hän pyrki kaikin tavoin lykkäämään avioliittoa toivoen, että meidän Herramme antaisi suosiollisen tilaisuuden, joka tekisi hankkeesta lopun.
Todellakin, kun Lucia lykkäsi päivä päivältä avioliittoon suostumista, hänen äitinsä sairastui ja ei kyennyt toteuttamaan avioliittosuunnitelmaa.
Pyhä Lucia matkusti äitinsä kanssa Pyhän Agathan haudalle Cataniaan, jossa hän rukouksen kestäessä näki unen.
Neljän vuoden kärsimysten jälkeen, äiti ja tytär lähtivät Cataniaan rukoilemaan apua pyhältä Agathalta. Täällä, kun rukous kesti kauan, Lucia vaipui kevyeen uneen, jonka aikana hänelle ilmestyi pyhä Agatha enkeliparven ympäröimänä timanttien ja kallisarvoisten helmien peittämänä. Pyhä Agatha ilmoitti Lucialle hänen äitinsä paranemisen, ja todellakin hänen äitinsä parantui välittömästi. Lucia pyysi äidiltään vastapalvelukseksi, että avioliittoa ei enää mainittaisi ja heidän omaisuutensa jaettaisiin köyhille.
Nuori mies, jonka oli tarkoitus avioitua Lucian kanssa, raivostui tällaisesta käytöksestä. Hän ilmiantoi Lucian kristittynä kaupungin prefekti Paschaselle, joka määräsi hänet tulemaan tribunaalinsa eteen ja ei säästänyt keinoja saadakseen Lucian uhraamaan jumalilleen. Mutta Lucia vastasi, että paras uhraus oli vierailla köyhien luona ja auttaa heitä ja että piti totella ennemmin Jumalaa kuin ihmistä. Mitä enemmän prefekti kuulusteli, sitä enemmän hän yllättyi Lucian vastausten viisaudesta.
Lopulta prefekti sanoi brutaalisti :" Älkää enää puhuko enempää. ". Lucia vastasi :"Puhetta ei puutu heiltä, joille Jeesus Kristus on antanut tämän opetuksen :"Kun olette kuninkaiden ja presidenttien edessä, älkää miettikö liikaa edeltäkäsin mitä sanotte tai vastaatte; sillä teidän suuhunne laitetaan se mitä teidän on sanottava, ja luultavasti se ei ole te, joka puhuu, vaan Pyhä Henki, joka puhuu teidän kauttanne."". Paschase sanoi :"Uskotte siis, että Pyhä Henki on teissä, ja se on hän, joka antaa teille vastauksenne? " Pyhimys vastasi:"Uskon, että he, jotka elävät siveellisesti, ovat Pyhän Hengen temppeleitä.". Prefekti sanoi :"Hyvä on! Annan viedä teidät paikkaan, jossa menetätte siveytenne, jolloin Pyhä Henki hylkää teidät ja ette enää ole hänen temppelinsä. ." Lucia vastasi :"Hän ei hylkää minua tuollaisen takia, koska ulkoinen väkivalta, joka kohdistuu kehoon, ei uhkaa sielun puhtautta, päinvastoin, ja tekee siitä kaksinverroin hyvityksen arvoisen."
Tyranni, raivoissaan, määräsi pyövelit ottamaan viattoman tytön ja viemään hänet väkisin paikkaan, jossa he pyrkisivät kajoamaan hänen neitseelliseen puhtauteensa. Mutta mitä voivat ihmiset ja demonit aarteelle, jonka Jumalan voima haluaa säilyttää? Pyhä Henki teki Luciasta niin voimakkaan ja liikkumattoman paikallaan, että eivät pyövelit eivätkä myöskään suuri joukko muita, jotka käyttivät kaikkia voimiaan, eivät useat härkäparit, jotka kiinnitettiin Luciaan köysillä, kyenneet ikinä saamaan häntä liikkumaan. Paschasen häpeä ja pelko kasvoivat suuriksi, kun hän näki tämän ihmeellisen lapsen. Kuitenkaan muuttamatta mieltään hän antoi rakentaa Lucian ympärille tulisijan ja peittää tämän kiehuvalla tervalla, pihkalla ja öljyllä, jotta tuli polttaisi hänet hetkessä. Mutta hänen Puolisonsa suojeli häntä edelleen liekkien keskellä, ilman yhtäkään haavaa, kuten hän kerran suojeli kolmea palvelijaansa Babylonin tulisijassa. Tämä johti siihen, että pyövelit kiduttivat häntä monilla muilla tavoilla, ja lopulta he puhkaisivat hänen kurkkunsa miekaniskulla.
Lucia ei kuitenkaan kuollut heti; hänellä oli vielä aikaa puhua tuttavallisesti uskoville, jotka saapuivat kuullakseen hänen viimeiset huokauksensa. Hän ennusti heille vainon loppumisen ja pitkän rauhan kauden, jonka Kirkko saisi Diocletianuksen ja Maximienin kuoltua ja Konstantinus Suuren valtakunnassa. Hän vakuutti heille, että heidän kaupunkinsa tultaisiin tuntemaan hänen marttyyrinsa loistosta, kuten Catania pyhän Agathan idolien palvojien voittamisesta. Lopulta, hänen sanotaan vastaanottaneen Pyhän Ehtoollisen kaupungissa olleiden pappien käsistä. Ollen jo monien kärsimysten ja pyhien tekojen kruunaama hän antoi henkensä Jumalalle saadakseen ikuisen kunnian kruunun. Tämä tapahtui 13. joulukuuta vuonna 303. Hänen ruumiinsa haudattiin Syracusaan, hänen marttyyriutensa paikalle. Tämän jälkeen hänen ruumiinsa siirrettiin Corsinoon 800-luvulla; sen jälkeen Metziin, Saint Vincentin luostariin, vuonna 970. Nykyään Luciaa kunnioitetaan Ottangen kirkossa Metzissä.
Luciaa kutsutaan menestyksellisesti avuksi näkökyvyn sairauksissa; ja tämän takia hänet kuvataan kädessään astia, jossa on kaksi silmää. Kuten pyhä Laurentius, hän suojelee myös tulipaloilta. Hänen muistoaan kunnioitetaan katolilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Kaikki Martyrologiat mainitsevat hänen voittonsa. Baronius mainitsee kirjoituksessaan kuuluisimmat kirjailijat, jotka ovat kertoneet hänen tarinansa. Surius kertoo hänen elämästään 10. teoksessaan.
Lähde : Bollandistes.
Pyhä Lucia, Magnoli-retaabeli, Domenico Veneziano, Sancta Lucia - kirkko, Firenze, Italia.
Novena Pyhälle Lucialle
9 päivän ajan
Oi Pyhä Lucia, annoit mieluummin silmäsi pois kuin kielsit uskosi ja vahingoitit sieluasi; ja Jumala, erinomaisen ihmeen kautta korvasi ne uusilla, terveillä ja täydellisillä silmillä palkitakseen hyveesi ja uskosi, tehden sinusta silmäsairauksilta suojelijan. Rukoilen sinulta suojelua näkökyvylleni ja parannusta silmieni sairaudelle.
Oi Pyhä Lucia, säilytä silmieni valo, jotta voin nähdä Luomisen kauneuden, auringon hehkun, kukkien värit ja lasten hymyt.
Suojele myös sieluni silmiä, uskoa, jonka kautta voin tuntea Jumalani, ymmärtää Hänen opetuksensa, tunnistaa Hänen rakkautensa minua kohtaan ja seurata aina tietä, joka johtaa minut sinne, missä sinä,
Pyhä Lucia, olet enkelien ja pyhimysten seurassa.
Pyhä Lucia, suojele silmiäni ja säilytä uskoni.
Aamen.
(3 Isä meidän - rukousta, 3 Terve Maria - rukousta, 3 Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle - rukousta)
Oi, Loistava Pyhä Lucia, Neitsyt ja Marttyyri, suuresti ylistit Jumalaa uhraamalla elämäsi ennemmin kuin luovuit uskostasi. Tule avuksemme ja saman kaikkein rakastettavimman Herramme rakkauden kautta pelasta meidät
kaikilta silmien heikkouksilta ja vaaralta menettää ne.
Voimallisen esirukouksesi kautta, pyydämme saada viettää elämämme Herran rauhassa ja kyetä nähdä Hänet uudistenuin silmin Taivaallisen Kotimaan ikuisessa loistossa. Aamen.
Pyhä Lucia, rukoile puolestamme ja kaikkein eniten apuasi tarvitsevien puolesta, Kristukselle Herrallemme.
Aamen.
Pyhä Lucia, silmien suojeluspyhimys
Pyhä Lucia. Francesco del Cossa
Lucian päivä 13. joulukuuta
Lucia on yksi harvoista pyhimyksistä, joita juhlitaan pohjois-Euroopan maissa. Juhla ajoittui juliaanisen kalenterin aikana ennen vuotta 1753 vuoden pimeimpään päivään, jonka jälkeen auringonvalon määrä alkoi lisääntymään. Saksassa joulutraditioihin kuuluivat enkelimäisiksi Kristus-lapsiksi pukeutuneet tytöt, jotka jakoivat joululahjoja. Traditio siirtyi Ruotsiin, missä valkoisiin pukeutunutta Kindchen Jesus-lasta kutsuttiin nimellä Kinken Jes. 1800-luvulla valkopukuiset tytöt kynttiläkruunu hiuksissaan jakoivat makeisia ja lahjoja lapsille varakkaammissa perheissä.
Toisen teorian mukaan Lucian päivän juhlan juuret ovat vanhoissa ruotsalaisissa "tähtipoikien" ja valkopukuisten enkelien joululaulujen esityksissä adventin ja joulun aikoihin.
Nykyisen tradition valkopukuinen ja kynttiläkruunua päässään kantava nainen yleistyi Vänern-järven ympäristössä 1800-luvu lopussa ja levisi hitaasti ympäri maata 1900-luvulla. Maaseudun perheissä vanhin tytär nousi aikaisin aamulla ja pukeutuneena Lucia-neidon valkoiseen pukuun ja yhdeksän-kynttiläinen marjapensaan varsista valmistettu kruunu päässään herätti perheen tarjoillen kahvia ja Lucia-pullia, mistä alkoi joulun kausi.
Lucian päivään kuuluvat Lucia-pullat eli lussekatter, jotka ovat sahramilla ja rusinoilla maustettuja s-kirjaimen muotoisia vehnäpullia. Auringonkeltaiset pullat muistuttivat elämääantavan auringon paluusta ja suojelivat pimeyden voimilta.
Lucia-laulua lauletaan Lucian päivänä ja joulunaikaan. Lucia-laulun sävelmä on alunperin napolilainen barcarole eli paikallisten kalastajien venelaulu, jossa kerrotaan Napolin Santa Lucia-satamakaupunginosasta.
Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.
Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.
Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia.
Natten går tunga fjät runt gård och stuva.
Kring jord som soln förgät, skuggorna ruva.
Då i vårt mörka hus, stiger med tända ljus
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
Natten var stor och stum, nu hör det svingar
i alla tysta rum, sus som av vingar.
Se på vår tröskel står vitklädd med ljus i hår
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
Mörkret skall flykta snart, ur jorden dalar
så hon ett underbart ord till oss talar.
Dagen skall åter ny stiga ur rosig sky
Sankta Lucia, Sankta Lucia.
Giambattista Tiepolo : Pyhä Lucia, 1746-48. Chiesa dei Santi Apostoli, Venetsia.
Runoilija Dante rukoili pyhältä Lucialta apua silmiensä ongelmiin ja teoksessaan Divina Commedia antoi pyhimykselle yhden kunnianarvoisimmista paikoista Taivaassa pyhän Johannes Kastajan vieressä.
Välimeren alueella silmää muistuttavia simpukoita kannettiin suojelevina amuletteina Lucia-riipuksissa.
Pyhä Odile
Pyhä Odile (657-720) syntyi Alsassin kolmannen kreivin Adalricin ja hänen vaimonsa Berswinden tyttäreksi Hohenbourgin linnassa, jonka kristitty, alaisilleen oikeudenmukainen, köyhille hyvä, mutta luonteeltaan kiivas Adalric oli rakentanut puolisolleen. Odile syntyi sokeana, ja Adalric halusi jättää lapsen kuolemaan, mutta Berswinde lähetti tytön lastenhoitajan kanssa Palman luostariin Besanconin lähelle Franche-Comteen, jossa lapsen täti oli nunnaluostarin johtajana. Odile oppi luostarissa kristillisistä hyveistä, lähimmäisenrakkaudesta, nöyryydestä, tottelevaisuudesta sekä pyhimysten elämistä.
13-vuotiaana Odile ei ollut vielä kastettu. Baijerissa Ratisbonnen piispa Erhard valvoi rukoillen, kun Jeesus ilmestyi hänelle kehottaen häntä lähtemään Palman luostariin, jossa hänen piti kastaa sokea tyttö nimellä Odile.
Erhard saapui veljensä kanssa Palman luostariin, jossa he tapasivat sokean tytön. Kasteessa Odile sai näkökyvyn. Adalric sai tietää ihmeestä, mutta koska ei halunnut myöntää virhettään, hän antoi tyttärensä jäädä luostariin. Palman luostarissa Odile oppi lukemaan ja rakastamaan Jumalaa yhä enemmän.
Odilen veli Hugues lähti etsimään sisartaan ja toi hänet Hohenbourgiin, missä Adalric antoi hänen asua linnan siivessä yhdessä nunnan kanssa erillään muusta perheestä.
Lopulta Odile tapasi isänsä, joka katuen otti hänet mukaan perheen elämään, joka ei kuitenkaan maailmallisuutensa takia miellyttänyt Odilea. Hän vietti päivisin prinsessan elämää, mutta varasi joka päivä useita tunteja rukoilemiseen sekä köyhien ja sairaiden luona vierailemiseen.
Adalric lupasi Odilen avioliitossa saksalaiselle prinssille kysymättä tyttäreltään. Odile vetosi siveellisyyslupaukseensa ja lähti karkuun. Ylitettyään Rhein-joen hän näki jäljessään saapuvan isänsä hevosjoukkoineen. Odile rukoili Jumalalta apua, ja kallio, jolla hän oli, kääntyi peittäen hänet takaa-ajajien näkyvistä. Ratsastajien mentyä ohi kivi avautui, ja paikalle puhkesi ihmeellinen lähde, joka on edelleen olemassa.
Vuotta myöhemmin Adalric antoi ediktin, jossa lupasi antaa tyttärensä jatkaa nunnana, jos hän palaisi Hohenbourgiin. Fribourgissa ollessaan Odile kuuli luettavan ediktiä, ja hän palasi Hohenbourgiin. Adalric antoi Odilelle linnan ja sen tilat sekä tarvittavat varat, jotta Odile voisi perustaa luostarin.
Luostarin tilojen ja Pyhän Neitsyen kirkon rakentaminen kesti kymmenen vuotta, minkä jälkeen luostarissa oli 130 nunnaa, joita Odile opetti seuraamaan Jeesusta ja elämään tasapainoisesti menemättä liiallisuuksiin hartaudenharjoituksissa.
Pyhä Odile kunnioitti pyhää Johannes Kastajaa, jolle hän halusi rakentaa kappelin. Hän rukoili pyhimystä näyttämään paikan, jolle rakentaa kappelin. Pyhä Johannes Kastaja ilmestyi näyttäen paikan, jolle Odile antoi rakentaa kappelin. Enkeleiden ympäröimä Pyhä Pietari ilmestyi Odilelle kappelin vihkijäisissä, ja ilmestystä juhlittiin kauan vuosittain "Enkeleiden pyhityksenä".
Odilen vanhemmat, jotka olivat asuneet linnan siivessä, kuolivat noin vuonna 700. Odile suri äitiään, mutta oli varma siitä, että hän oli päässyt paratiisiin. Odilen isä ilmestyi hänelle kuolemansa jälkeen liekkien ympäröimänä. Odile rukoili katkeamatta, päivin ja öin, syömättä ja nukkumatta viisi päivää, kunnes kuudentena kuuli äänen sanovan:"Älä itke enää, koska rukouksillasi olet saanut anteeksiannon isäsi synneille!".
13. joulukuuta vuonna 720 Odile tunsi oman kuolemansa lähestyvän, ja hän kokosi yhteen sisaret, antoi heille viimeiset neuvot ja pyysi sisaria rukoilemaan koko psalttarin hänen puolestaan kirkossa. Sisarten saapuessa rukoilemasta he löysivät Odilen kuin kuolleena. He vaikeroivat tuskissaan, koska Odile oli lähtenyt ilman avustusta ja viimeistä ehtoollista. Odile heräsi ekstaasistaan, ja kertoi olevansa pyhän Lucian seurassa. Taivaasta ilmestyi enkeli mukanaan ehtoollisastia ja antoi Odilelle ehtoollisen. Enkeli hävisi ja Odilen sielu nousi korkeuksiin. Ehtoollisastia jäi Odilen käsiin, ja hänen ruumistaan levisi ihmeellinen hyvä tuoksu, joka kesti useita päiviä.
Odile haudattiin pyhän Johannes Kastajan kappeliin. Vuosisatojen ajan pyhiinvaeltajat saapuivat Odilen haudalle, missä tapahtui useita ihmeitä. Pyhä Odile suojelee erityisesti sokeudelta ja silmäsairauksilta, ja hänen juhlaansa vietetään yhdessä pyhän Lucian päivän kanssa 13. joulukuuta.
Hohenbourgin luostari.
Laulajatar Édith Piaf sai pian syntymänsä jälkeen silmiinsä katarakteja. Hän oli sokea elämänsä kolme ensimmäistä vuotta. Piafin isoäiti Louise vei tytön Lisieuxiin pyhän Jeesus-lapsen Theresen haudalle, ja lapsen näkökyky parani heti. Edith Piaf kantoi kauan pyhimyksen mitalia mukanaan, ja hänen yöpöydällään oli aina kuva pyhästä Theresestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti