Pyhä Caterina Bolognalainen

                                                  

Pyhä Caterina Bolognalainen

 Pyhä Caterina Bolognalainen oli italialainen nunna ja taiteilija.

 Caterina de' Vigri syntyi  8. syyskuuta 1413 Bolognassa, Italiassa.

 Caterina kuului aristrokraattiseen perheeseen, ja hän oli Freeraran markiisin tyttären hovineito. Markiisin hovissa Caterina sai loistavan koulutuksen lukemisessa, kirjoituksessa, laulussa ja piirustuksessa. Caterina oli erityisen lahjakas maalauksessa, latinassa ja viulunsoitossa.

 Markisiin tyttären avioiduttua, hän halusi Caterinan jäävän palvelukseensa, mutta Caterina tunsi kutsumuksen uskonnolliseen elämään ja lähti hovista.

 Vuonna 1426 13-vuotias Caterina muutti Corpus Dominin luostariin Ferrarassa ja hänestä tuli fransiskaanitertiääri.

 Hänen aikanaan luostarissa oli erimielisyyksiä siitä, tulisiko heidän seurata Augustinuksen vai Fransiskuksen luostarisääntöä. Luostarisääntö on kristillisen elämän muoto, joka kutsuu naisia tai miehiä noudattamaan tiettyä päivittäistä rukoilun, työn ja lähimmäisenrakkauden järjestystä. 

Caterina halusi elää kristinuskoa täydellisesti, ja hänen kumppaninsa ihalivat hänen pyhyyttään. 

Vuonna 1432 Caterina ja muut Ferraran nuoret naiset perustivat Köyhien Klarojen luostarin. Sääntökunnan olivat perustaneet Pyhä Fransiskus ja Pyhä Klara Assisilainen.

Caterina halusi palvella nöyrimmissä tehtävissä luostarissa. Hän pesi pyykkiä, leipoi ja huolehti eläimistä. 

 Caterinan ja paavi Nicholas V:n aloitteesta Köyhien Klarojen luostari rakensi maailmalta suljetun luostarin, jonka johtajaksi nimitettiin Caterina. Hän oli vastuussa kaikkien sisarien sielunhoidosta ja henkisestä ohjauksesta. Yhteisö oli laajalti tunnettu pyhyydestään ja vaatimattomuudestaan.

 Vuonna 1456 Caterina palasi Bolognaan, missä han perusti sääntökunnalle toisen luostarin ja hänestä tuli luostarin abbedissa.  

Caterina jatkoi maalaamista ja kirjoitti kauniita henkisen ohjauksen teoksia ja runoja. Hän kirjoitti teoksen "Henkisessä Sodassa Tarpeelliset Seitsemän Henkistä Asetta". Hänen maalaamansa taulu Pyhästä Ursulasta on edelleen nähtävissä taidemuseossa Venetsiassa.

Koko elämänsä ajan Caterina koki näkyjä Jeesuksesta ja Saatanasta. Hän kuvasi näkyjä kirjoituksissaan. Erään näyn aikana Siunattu Neitsyt Maria asetti Jeesus-vauvan hänen käsivarsilleen.

"Eräänä jouluaattona useiden tuntien rukoilun jälkeen Siunattu Maria ilmestyi Caterinalla pitäen käsissään Jeesus-vauvaa. Viitaten itseensä kolmannessa persoonassa Caterina kirjoitti: " Tämä hyvä äiti tuli hänen luokseen ja antoi Poikansa hänelle… Vavisten kunnioituksesta, mutta enemmän ilon valtaamana, hän uskaltautui syleilemään Häntä, painaen Hänet sydäntään vasten ja tuoden Hänen kasvonsa huulilleen … Hän katosi, jättäen Caterinan ilon täyttämäksi."

Vuonna 1463 paastoaikana Caterina sairastui vakavasti, ja hän kuoli 9. maaliskuuta. Hänet haudattiin ilman arkkua, ja hänen ruumiinsa nostettiin haudasta kolme viikkoa myöhemmin, koska haudalla oli tapahtunut ihmeparantumisia ja haudasta levisi suloinen tuoksu. Hänen ruumiinsa oli säilynyt vahingoittumattomana ja on edelleen hajoamaton. Caterinan pyhäinjäännös on puettu uskonnolliseen asuunsa ja istuu kultaisella istuimella Köyhien Klarojen kappelissa Bolognassa. 

Paavi Clement VII julisti Pyhän Caterinan siunatuksi 1524 ja paavi Clement XI kanonisoi hänet 22. toukokuuta 1712. Hän suojelee taiteilijoita, taiteita, kiusauksilta, Bolognaa.  

Hänen muistopäivänsä on 9. maaliskuuta.

Pyhä Caterinan usko, lähimmäisenrakkaus ja ystävällisyys saivat monet seuraamaan hântä kristillisen täydellisyyden tiellä. Hänen elämänsä ja kuolemansa kauneus kannustavat elämään täydellisemmässä lähimmäisen rakkaudessa, etenkin paastonaikana. 

Paavi Benediktus kuvaa Caterinaa nöyränä pyhimyksenä :"Niin monien vuosisatojen jälkeen hän on edelleen hyvin moderni ja puhuttelee elämiämme. Hän, kuten me, kärsi kiusauksista, hän kärsi epäuskon, sensuaalisuuden kiusauksista, vaikeasta henkisestä kamppailusta. Hän tunsi olevansa Jumalan hylkäämä, hän löysi itsensä uskon pimeydestä. Silti kaikissa näissä tilanteissa, hän piti aina kädestä Herraa, hän ei jättänyt Jumalaa. Ja käsi kädessä kulkien yhdessä Herran kanssa, hän kulki oikeaa polkua ja löysi tien valoon."