Pyhä Canutus

Pyhä Canutus

-1086

Tanskan kuningas, marttyyri

Pyhä Canutus, Tanskan kuningas, oli siunattu sekä mielen että kehon lahjoilla. Nuorena prinssinä hän puhdisti meret merirosvoista ja alisti useita naapuriprovinsseja, jotka häiritsivät Tanskaa sotaretkillään. Hänen rohkeutensa erinomaisuus veti vertoja hänen kykyihinsä sodankäynnissä, mutta hänen hartautensa, aikana jolloin harva oli kristitty jätti varjoonsa kaikki hänen muut taipumuksensa. Pyhä Canutus seurasi vanhempaa veljeään Haroldia Tanskan hallitsijaksi vuonna 1080. Hän aloitti valtakautensa menestyksellisellä sodalla ongelmia aiheuttavia barbaareja vastaan ja istuttamalla uskon voitettuihin provinsseihin. Voittojensa loistossa hän kumartui ristin juurelle, mihin hän asetti kruununsa, antaen itsensä ja kuningaskuntansa kuninkaiden Kuninkaalle. Tuotuaan maahan rauhan ja turvallisuuden hän meni naimisiin Elthan, Flandersin jaarlin Robertin tyttären, kanssa. Heidän lapsensa oli siunattu Charles, Amiensin ja Flandresin kreivin, uskon marttyyri, brutaalisti surmattu rukoillessa, kuten isänsä. Pyhän Canutuksen oikeudenmukaisuus hallitsijana tuli ilmeiseksi, kun hän tuomitsi kuolemaan tanskalaisen lordin, jonka laiva suojellakseen omistajansa vaurautta oli ryöstänyt naapurivaltion laivan ja surmannut sen miehistön. Hän käytti mahdollisuuksiaan saadakseen aikaan reformin sisäisiä väärinkäytöksiä vastaan. Tässä tarkoituksessa hän sääti ankaria, mutta tarpeellisia lakeja oikeudenkäytön hallitsemiseen, voimakkaiden harjoittaman väkivallan ja tyrannian rajoittamiseksi, antamatta kenellekään etuoikeuksia. Hän suosi ja kunnioitti pyhiä miehiä ja antoi monia etuoikeuksia ja koskemattomuuksia papistolle. Hänen lähimmäisenrakkautensa ja hellyytensä alaisiaan kohtaan sai hänet opiskelemaan kaikkia mahdollisia tapoja tehdä heistä onnellinen kansa. Hän osoitti kuninkaallista anteliaisuutta rakentamalla ja koristamalla kirkkoja sekä antamalla kantamansa arvokkaan kruunun kirkolle pääkaupungissa, johon Tanskan kuninkaat ja kuningattaret edelleen haudataan. Hyveisiin, jotka tekevät kuninkaasta suuren, Canutus lisäsi ne, jotka tekevät suuren Pyhimyksen. Maassa oli noussut kapina, ja kapinalliset yllättivät kuninkaan kirkossa. Havaitessaan vaaran hän tunnusti syntinsä alttarin juurella ja vastaanotti Pyhän Eukaristian. Ojentaen kätensä alttarin edessä pyhimys pyysi Luojaansa ottamaan hänen sielunsa; tässä asennossa hänen kristillisen hallituksensa vastustajat löivät hänet maahan.

 Ihmisen sielua on siunattu monilla ylhäisillä voimilla ja se tuntee iloa niiden harjoittamisessa; mutta suurin ilo, jonka kykenemme tietämään, on kumartaessamme kaikki mielen ja sydämen voimat nöyrässä kunnioituksessa Jumalan majesteetin edessä.